lauantai, 17. heinäkuu 2010

1. Talo ja tontti


Jokioisten verkatehtaan vuokraaja Axel Wilhelm Wahren muutti Tammelaan riitaannuttuaan Jokioisten kartanon omistajan kanssa ja hankittuaan Kuhalankosken koski-oikeudet, perusti hän Forssan Puuvillan Kehruu Yhtiön vuonna 1847. Suomesta ei löytynyt tekstiiliteollisuuden ammattilaisia ja Wahren alkoi hankkia heitä Keski-Euroopasta ja Englannista. Konttoristiksi hän palkkasi nuoren Rudolf Meyerin Saksasta.
                    Tammelan pitäjän syrjäkylässä ei ollut asuntoja tulijoille ja niitä ryhdyttiin kiireesti rakentamaan. Ensimmäisenä oli vuorossa tehtaan konttori, johon Wahrenille tuli asunto, johtokunnan jäsen Conrad Hernmarckille talo (nykyinen Forssan Klubi) ja nk. lääkärin talo. Näissä kaikissa arkkitehtinä oli Wahrenin ystävä lääninarkkitehti Chievitz. Nykyisin rakennukset ovat Museoviraston suojelemia.
                    Rudolf Meyerille, josta myöhemmin tuli apulaisisännöitsijä, rakennettiin asunto tehtaanpuistoon 1860-luvulla. Sen suunnittelijaa ei varmuudella tiedetä, mutta todennäköisesti hän oli tehtaaninsinööri John Hult. Rakennus noudattaa pääpiirteissään lääkärintalon ulkomuotoa. Tässä Meyer asui kuolemaansa asti vuonna 1916. Meyerin nimen lausuminen tuotti  forssalaisille vaikeuksia ja häntä kutsuttiin kansanomaisesti ”Mäyriksi”.
 



Vanhin valokuva Meyerin talosta 1800-luvun lopulta.

 
                    Talosta tuli Finlaysonin metsänhoitaja Matti Haapalan ja lehtori Hilkka Haapalan työsuhdeasunto vuonna 1978. Kun Finlayson ja myöhemmin Asko Oy alkoivat luopua tehtaanpuiston rakennuksista, saimme ostaa talon ja ympäröivän n. 6000 m²:n tontin. Pyynnöstämme talo suojeltiin asemakaavassa.
                    Mieltämme alkoi painaa talon alkuperään sopimaton ”modernisointi” 1950-luvun lopulla. Sen ulkonäkö oli suorastaan pilattu.



 
”Modernisoitu” talo 1980-luvulla.


                    Kun tehtaan arkistosta oli löytynyt valokuva talosta luultavasti 1800-luvun lopulta, oli pakko ryhtyä suunnittelemaan talon entisöintiä. Ensiksi tutustuimme vanhaan rakennuskantaan Porvoossa, Tammisaaressa, Raumalla, Pietarsaaressa, Oulussa ja Kalmarissa Ruotsissa. Alkuperäisiä piirustuksia ei löytynyt, mutta arkkitehti Sampo Kyander laati piirustukset vanhan valokuvan mukaan. Joissakin kohdissa purettujen osien alta löytyi jäljet alkuperäisistä rakenteista. Työ tehtiin vuosina 1988-1990.

 

 
Entisöinti meneillään puiston puolella.




Kaikkia seiniä peittää vuorilaudoituksen alla suomulle asennettu tuohiverhous tuulen suojaksi. Jokainen tuohilevy asetettiin takaisin paikoilleen vuorilaudoitusta osittain uudistettaessa. Rakennustaito on ollut huipussaan, mutta suuritöinen. Sotien jälkeinen muovikulttuuri toi ongelmat.




Alkuperäisten rakenteiden jälkiä löytyi purkutöiden yhteydessä.




Puruvintiltä löytyi alkuperäinen remontin yhteydessä poistettu ruusuikkuna. Se on käsin puhallettua ikkunalasia todennäiköisesti Nuutajärven lasitehtaalta.




125 vuotta vanha talo entisöitynä 1990. Alkuperäinen väri löytyi monen maalikerroksen alta.


                    Suurta tonttia oli hoidettu eri firmojen toimesta hyvin suurpiirteisesti. Koristepensaita ja istutuksia ei juurikaan ollut, koska nurmikon ajon piti olla helppoa. Kuitenkin eniten häiritsi puuston rakenne. Kauniita jaloja lehtipuita kyllä oli, mutta vallitseva puusto oli hieskoivuja. Piha oli seitsemisen kuukautta vuodessa lehdetön ja alaston. Havupuut oli aikanaan kaadettu pois ja siten ei talvella ollut niiden suojaa. Kylmät tuulet puhalsivat ja lumi lensi kuin ”Siperiassa”.

                   Pihan ja hedelmätarhan rakentamisessa noudatettiin tarkasti vanhaa muotoa. Hieskoivuja kaadettiin vuosien kuluessa nelisen kymmentä ja havupuita istutettiin parisataa. Havupuita on nyt kaikkiaan lähes 30 lajia ja lehtipuita saman verran. Herätteen ikivihreästä pihasta saimme tammikuiselta Hollannin matkalta. Kukkaloiston puuttuessa talvella pihoja koristivat monenlaiset havupuut. Pihapiiristä saimme 30 vuoden kuluessa vähitellen suojaisan ja myös talvella viheriöivän kokonaisuuden. Kahden kunniamaininnan jälkeen pihamme palkittiin mestaripihana vuonna 2009.


 

lauantai, 3. heinäkuu 2010

2. Pihapiirin kehitys






Pian osoittautui välttämättömäksi rakentaa aita tontin ympärille.




Koivujen kaadossa tarvittiin ammattimetsureita.




Usein puu oli pätkittävä latvasta alkaen.




Klapeja syntyi suuri kasa ja kaupan päälle tenniskyynerpää.




Kolmen vuoden hoidon jälkeen huonokuntoiset alppiruusut puhkesivat kukkaan.




Sama paikka 30 vuotta myöhemmin.




Kauniin neilikkaruusumaan rankka ukkoskuuro suurine rakeineen hakkasi pirstaleiksi 1980-luvun alussa.




Sen jälkeen etupihalle istutettiin havupuita.




Käytöstä poistetut Forssa-yhtiön graniittiset portinpylväät ja rautaportti pystytettiin tontille, jossa ne säilyvät tulevaisuuteen. Muut on rikottu ja viety kaatopaikalle.




Riippupelargoniat viihtyvät portissa.




Pihapiirissä on ollut 1800-luvun lopulla rakennettu ”laululava”. Rudolf Meyer oli musiikkimies, joka perusti Forssan orkesterin ja torvisoittokunnan. Aikojen kuluessa laululava oli päässyt rappeutumaan ja purettu. Arkkitehti Sampo Kyanderin valokuvasta tekemien piirustusten mukaan laululava rakennettiin uudelleen ja se valmistui vuonna 2005.




Vuosien kuluessa piha saa vähitellen muotonsa.




Koivujen tilalle istutettu purppurakuusi aukaisee silmut purppuran punaisina. Noin viikon kuluttua väri muuttuu normaalin vihreäksi.




Kivikkomaan vuosisatoja vanha, metsäpalon polttama tervaskanto on tuotu metsästä.




Tullessamme tämä koivun pahka oli kahden nyrkin kokoinen. Nyt puukkomestarit himoitsevat sitä satojen puukonpäiden materiaaliksi.




Koivunkanto kasvaa kauniita kääpiä ja on hyvä kukkapöytä.




Takapihalle rakennettiin varjoisa terassi.




Etupihallekin voi hetkeksi istahtaa.




Kaikkea tapahtuu. Harmaasieppo rakensi pesänsä ovikoristeeseen ja pääovi oli neljä viikkoa käyttökiellossa. Viimeinen poikanen arvailee lentoonlähtöä.





Taustalla näkyvä tyveltä reilusti toista metriä paksu hopeapaju askarruttaa. Siitä on myrskyllä lohjennut pari haaraa, mutta ”saneerauksessa” se osoittautui hyväkuntoiseksi. Näin komeaa parikymmentä metriä pitkää jättiläistä ei millään raaskisi kaataa.




Syksyn lähestyessä hedelmätarhassa kypsyvät kirsikat, luumut ja omenat.




Marjakuusien oksat notkuvat marjoista, joita riittää linnuille ja oraville pitkälle talveen. Ihmiselle ne ovat myrkyllisiä.




Lehtipuut saavat kauniin syysvärin.




Villiviinit ja kärhöt hehkuvat piharakennuksen seinillä ja katolla.




Lehtien putoillessa havupuut tulevat esille.




Pian syksyn lehdet peittävät maan.




Nuoret keräävät talkoorahaa harrastuksiinsa. Syksyn aikana lehtiä kertyy kymmeniä kuutioita.






Vaikka viherpihan havut tarjoavatkin talvisuojaa herkille alppiruusuille, tarvitsevat ne lisäksi suojapuita, kuusia tai mäntyjä kevättalven aurinkoa ja kylmiä tuulia vastaan. Muutoin syyskesällä kehittyneet kukkanuput kuivuvat, kun jäätynyt maa ei anna vettä liian aikaisin herääville ikivihreille kasveille.




Ensilumi sataa usein jo marras-joulukuussa.




Japanin jalokuusen oksat ovat koristeellisia kevyen lumen peitossa.




Pyryn jälkeen marjakuusen oksat taipuvat maahan. Suojasäällä ne ponnahtavat takaisin luonnolliseen asentoonsa.




Pakkasaamun aurinko hopeoi koivun latvan.




Havupuut ottavat vastaan talven tuulet ja tuiskut.




Runsasluminen talvi suojaa herkkiäkin kasveja.




Lumen poistossa ei kannata olla liian innokas.




Kevään odotus alkaa aikaisin. Maakellarista huhtikuun alussa kasvihuoneeseen ja sen jälkeen verantamme lämpöön tuodut atsaleat heräävät kukkimaan.




Äitienpäiväksi istutamme atsaleat ulos. Kovien pakkasien sattuessa ne täytyy peittää. Näin saamme kukkaloiston aikaisin, jolloin luonto vasta herää.




Kevätkukista ensimmäisenä nousevat lumikellot, jopa ohentuneen hangen lävitse.




Orvokit istutamme ulos huhtikuun alussa. Aamuisin ne voivat olla jäässä, mutta virkoavat heti lämmön noustessa.



 

 

Pian ovat kukassa talventähti, krookus, skilla ja kevättähti, jotka kasvavat pihallamme valtoimenaan aikoinaan puutarhalta tuodusta mullasta. Skillat lisääntyvät helposti siemenistä.




 

Luonnonkukista ensimmäisenä kukkivat taivaansiniset sinivuokot, sitten valkovuokot ja kevätesikot. Sinivuokkoja levittävät muurahaiset, valkovuokkojen ja kevätesikkojen siemeniä pihapiirissä ruohonleikkuri.




Puutarhakarkulainen, jalokiurunkannus kukkii aikaisin ja on erinomainen mesikukka kimalaisille.




Tulppaanit ovat näyttäviä ja varjoisassa paikassa ne kukkivat pitkään kuten myös narsissit.


 



Siperiankärhö on näyttävä ja kestävä kukkija. Isokukkaiset jalot kärhöt ovat pihallamme menestyneet huonommin, mutta pari lämmintä kesää on suosinut niitä.




Siperiankärhöt ja alppikärhöt kiipeilevät valtoimenaan vanhassa marjakuusessa.




Juhannusruusu on vallannut osan pensasaitaa.




Tammelan kaunotar viihtyy tuijien välissä, kuitenkin lounaan puolella.





Hedelmäpuut ja syreenit tuoksuvat.




Pilvikirsikat kukkivat pilvenä joka vuosi.


 

Japanin- ja siperianpihtakuusen oksat ovat taideteoksia. Koreanpihtan kävyt ovat pystyssä kuin koristekynttilät.




Pohjoisen kylmiltä tuulilta havupuut ovat hyvä suoja.




Pylvästuijat ovat hyviä yöpymis- ja pesäpaikkoja pikkulinnuille.




Helsinki University vasemmalla ja Haaga oikealla.




Tigerstedt, Helsinki University ja Pohjolan tytär täydessä kukassa. Marjakuuset tarjoavat sopivasti varjoa ja hyvän talvisuojan.




Hellikissä on kaunis tummanpunainen väri.




Vuohenkellot ympäröivät kääpien peittämää vanhaa koivun kantoa.




Nurmikaunokit muodostavat tiheän kasvuston.




Maariankellot ja pionit kukkivat keskikesällä. Pionit vaativat suojaa sateelta.




Vanha tervaskanto on hyvä kukkateline.




Tyttären vuohien kuorimat männynoksat käyvät taideteoksesta.


 

Köynnöshortensia nousee säleikköä pitkin korkealle.




Valkoiset ukonkellot leviävät siemenistä samoin sormustinkukat, joiden taimet usein menehtyvät kevään pakkasissa.




Jaloangervot loistavat kirkkaana. Viereen on tullut jättibalsami, joka leviää kiusallisen helposti. Kuitenkin syksyllä pitkään kukkivana se on hyvä mesikukka varsinkin kimalaisille.




Valkoiset liljat tulevat esille kauniisti tummien vuorimäntyjen edessä. Viimeaikojen tuholainen, ulkomailta liljakasvien mukana tullut punainen hyönteinen liljakukko vaatii jatkuvaa tarkkailua. Muutoin nämä tuhoavat kasvit nopeasti.




Angervo kasvaa suureksi pensaaksi.




Ikäviä takaiskuja joutuu vuosien varrella kokemaan. Kaunis ruusuorapihlaja kuoli ankarana pakkastalvena. Etelä-Ruotsissa se menestyy hyvin ja kasvaa suureksi puuksi.




Suuri lumipalloheisi kuihtui kirvojen jatkuviin hyökkäyksiin. Ehkä hoitajan kärsivällisyys loppui tai torjunta-aineet eivät olleet riittävän tehokkaita 1980-luvun alkupuolella.




Syksy lähestyy. Alastonimmet alkavat kukkia. Kasvi on myrkyllinen, mutta lääketieteessä se on sydänlääke, kolkkisiini.Lehtipuut saavat syysvärin, lehdet putoavat ja kasvit valmistautuvat talvilepoon.




Maisema autioituu, mutta havupuut antavat väriä.




Kotikissamme "Misse" piti kurissa pihan myyrät ja vanhan hirsitalon hiiret.




Pian lumi peittää maan.




Kesän koristeryhmät ilahduttavat talvellakin ja herättävät odotuksia tulevasta keväästä.




Yksittäisen puun valaiseminen vuoden pimeinpänä aikana vangitsee katseen.




Havupuuryhmät antavat suojaa ja väriä talven pakkasissa.




Lumi peittää hedelmätarhan ja suojelee puita pakkasilta ja talven viimoilta.




Lumikasat kasvavat vähitellen ja tarjoavat oivallisia leikkipaikkoja.




Tarkka ja tehokas talonvahti "Ekku" mieluisalla vartiopaikallaan. (17.02.2004-12.01.2011)




Vähitellen kevät voittaa maaliskuun puolivälissä ankarankin talven. Jääpuikkojen leikkiä seinäköynnöksessä.




Kevätesikot leviävät valtoimenaan pihalla.




Okakuusen hopeiset kasvaimet ovat näyttäviä kevätkesällä. Syksyllä neulaset kovettuvat pistäviksi piikeiksi.




Kanadalainen hemlokki sopeutuu huonosti Suomen oloihin, mutta kauniin oksamuodon vuoksi voi yrittää suojaisassa paikassa.




Dahurian alppiruusu on kotoisin kylmästä ilmastosta ja kukkii jo huhtikuussa, kuukauden muita aikaisemmin. Siperiankärhö on kärhöistä ensimmäinen kukkija.




Varjomorelli-kirsikka kukkii oksat notkuen ja pysyy matalakasvuisena. On oltava tarkkana, etteivät rastaat korjaa satoa.




Rastasverkon on oltava tiheäsilmäinen, etteivät linnut takerru siihen. Kaiken varalta verkko on tarkastettava aamuin illoin.




Punalehtiruusu on kartanokarkulainen.




Lemmikit kukkivat ja leviävät pensaiden alustalla.




Varjoliljat karkaavat usein kukkapenkistä, koska ne lisääntyvät helposti siemenistä. Tuhoa aiheuttavat punaiset liljakukot on pidettävä kurissa.




Keisarinkruunut kukkivat perennapenkissä vuorollaan keskikesällä. Liljakukkoja ja niiden toukkia on täytynyt torjua tänäkin kesänä.




Poutakesinä kultapallot menestyvät.
Heinäseiväskehikko on tukena ja koristeena.




Kotkansiivet kasvavat ravinteisessa ja riittävän kosteassa mullassa miehen korkuisiksi.






Runkoruusut ovat näyttäviä, mutta huolellisesti hoidettavia. Ulkona talvehteminen on kovin epävarmaa ja ne on parasta viedä ruukussa talveksi kellariin tai muuhun sopivaan suojaan.




Suuren pihtakuusen juurella karikkeessa kasvaa akansienien yhdyskunta, joka laajenee vuosi vuodelta.




Veteraani-Nuuskun uusi kaveri Posse 8-viikkoisena.




Tapaninmyrsky teki tuhoja pihapiirissä, kun satavuotinen pihan koristus vaahteravanhus kaatui, onneksi poispäin talosta. Alle murskautui koristepuita ja kukkamaita.




Pystyyn jääneiden viottuneiden puiden kaatamiseen tarvittiin erikoismetsuria. Hänen työskentelyään katsellessa päätä huimasi.




Jälkien korjaamiseen tarvittiin raskasta kalustoa ja viikkojen siivoaminen.




Takka- ja saunapuita saatiin vuosiksi.




Myöhemmin satanut suojalumi runteli koristepuita.




Koirille suuret lumikasat olivat mieluisia temmellyspaikkoja.




Kesän tultua suurimmista pölleistä tehtiin myrskyn muistomerkki.




Purppurakuusen silmut puhkesivat verenpunaisina.




Pihan kokonaisuus säilyi rajuilmoista huolimatta.




Alppiruusujen kukkaloisto oli ennennäkemätön.




Talon maali oli uusittava 22 vuoden jälkeen, mutta maalausilmat olivat vähissä. Työ saatiin kuitenkin tehdyksi ennen syksyn kosteutta.




Korkean talon maalaukseen tarvittiin erikoiskalustoa.




Portin pieleen hankittiin jätekatos.




Krysanteemit, hopearuohot ja -langat viihtyvät myöhäiseen syksyyn vanhassa padassa.




Tervaskannon kukkatelineessä kukkivat nyt pelargoniat. Tapaninmyrsky on unohtunut.




Orapihlajan marjat punertuvat syksyllä odottamaan tilhiparvia.




Fasaani on löytänyt pesälleen suojaisan paikan kivikkomaan katajien ja tuivioiden alta. Emo on tullut häirityksi tai ruokailumatkallaan joutunut saaliiksi ja pesä jäänyt kylmilleen. Se löytyi vasta syksyllä. Aikaisemmin fasaanin pesä on ollut orapihlaja-aidan alla ja siitä kuoriutui 22 poikasta.




Suotuisan kesän jälkeen pilvikirsikan oksat nuokkuvat marjoista. Talvilinnuille ja oraville riittää pakkasen puremia marjoja.




Varhaisen syysaamun väriloisto lehtipuissa voi auringon noustessa olla huikaiseva.




Vuoden 2011 tapaninmyrskyn muistoksi pystytetty pyramidi oli seuraavana tapanina tämän näköinen.

 
uus3-normal.jpg
 
Keväällä 2013 kiinnittyi huomio vanhan vaahteran tyvelle ilmestyneisiin pallukoihin, joiden sisällä oli veden tapaista nestettä. Myöhemmin niitä koskettaessa pöllähti itiöpilvi. Aloin irroittaa puun paksua kuorta, jolloin näkyviin tuli ruskeaa aivan pehmeää lahoa.
 
uus4-normal.jpg
 
Pehmeä laho tuntui ulottuvan lähes rungon lävitse toiselle puolelle. Molemmat sivut vaikuttivat kovilta.
 
uus2-normal.jpg
 
Karsitun vaahteran latvassa oli vain metsuri.
 
uus1-normal.jpg
 
Kannosta näki, että laho oli edennyt pitkälle. Onneksi runko vielä kesti käsittelyn. Vuosirenkaiden ja arvion perusteella saattoi todeta puun iäksi pitkälti yli 100 vuotta. Todennäköisesti se on istutettu talon valmistumisen aikaan 1860-luvulla.



Pihan hoidossa huono yhdistelmä on lyhytnäköisyys ja moottorisaha. Puiden kaato on liian helppoa usein hetken mielijohteesta eikä ajatella, että kunnon puun kasvattaminen kestää 100 vuotta, siis neljä sukupolvea. Pitkän kokemuksen myötä haluaisimmekin muistuttaa kansanviisaudesta: "Parempi katsoa kuin katua".